LAJIKKEET
Tilalla on kokeiltu useita eri mansikkalajikkeita eri käyttötarkoituksiin. Päälajikkeena on vuosia ollut Polka, joka on erittäin maukas marja niin tuorekäyttöön kuin säilöntäänkin ja päälajikkeemme.

VESI
Kasteluun käytettävän veden laatu on erittäin tärkeää viljeltäessä tuoremarjoja. Mansikoiden kasteluun käytetään oman hiekkapohjaisen lammen vettä. Näin varmistamme marjojen laadun pysyvän erittäin hyvänä. Käytämme myös tihkukastelumenetelmää, jossa vesi annetaan kasveille niiden juurille, eivätkä marjat joudu tekemisiin kasteluveden kanssa.

MAA
Maan kasvukunto ja hyvinvointi on luonnonmukaisesa viljelyssä erittäin tärkeää. Mansikan istutusta edeltävänä vuonna pellolla viljellään esikasvina sinappia, jonka kasvusto murskataan maahan, jossa sen eteeriset öljyt desinfioivat maata biologisesti. Istutusta edeltävänä vuonna maahan levitetään myös karjanlantaa ja mahdollisesti maan parantamiseksi turvetta. Luonnonmukaisessa viljelyssä on tärkeää, että mansikkamaata perustettaessa siinä on tarpeeksi ravinteita, koska lisälannoitus satovuosina on vaikeaa. Satovuosina rivivälit pidetään heinällä, joka lisää mansikan tuholaisia syövien hyönteisten viihtyvyyttä. Se tekee myös keruutyöstä mielekkäämpää.

ILMA
Tila ei sijaitse pääteiden lähettyvillä, joten ilmanlaatu alueella on hyvä, mikä on mansikoiden puhtauden takia tärkeää.

PÖLYTYS
Mansikan onnistunut pölytys on varmistettu sijoittamalla mansikkalohkojen läheisyyteen tarhamehiläispesiä. Mehiläisten pölyttämistä marjoista tulee hyvin muodostuneita ja vastalahjaksi mehiläiset saavat mettä pesään vietäväksi.

KASVINSUOJELU
Mansikoita suojellaan kasvitaudeilta ja -tuholaisilta erilaisin biologisin menetelmin. Punkki on hyönteinen, joka saattaa aiheuttaa laajaakin tuhoa mansikkaviljelyksillä. Sen torjumiseksi levitetään pelloille Ripsiäispetopunkkeja, jotka loisivat punkkeja ja näin pitävät niiden kantaa kurissa. Oleellista lunnonmukaisessa kasvinsuojelussa on luonnon monimuotoisuuden vaaliminen. Mansikalle haitallisille tuholaisille on luonnossa monia luonnollisia viholaisia, jotka tavanomaisessa tuotannossa yleensä tuhoutuvat rutiininomaisissa tuholaisruiskutuksissa. Luonnollisille viholaisille pyritään tarjoamaan sopivia elinympäristöjä mm. monimuotoisella viljelykasvivalikoimalla.